𝐉𝐨𝐡𝐭𝐚𝐦𝐢𝐧𝐞𝐧 𝐨𝐧 𝐚𝐦𝐦𝐚𝐭𝐭𝐢.

Tässä on yksi organisaatioiden yleisimmistä johtamisen virheistä:

Kun asiantuntija tai substanssiosaaja ylennetään johtajaksi, koska hän on ollut erinomainen omassa työssään, tehdään helposti oletus, että seuraava vaativuustaso on ihmisten johtaminen.

Ei ole.

Myynnin osaaminen ei tee ihmisestä myynnin johtajaa. Teknologiaosaaminen ei tee hänestä teknologiajohtajaa. Eikä markkinoinnin osaaminen tee hänestä markkinointijohtajaa.

𝗝𝗼𝗵𝘁𝗮𝗷𝘂𝘂𝘀 𝗼𝗻 𝘆𝗿𝗶𝘁𝘆𝗸𝘀𝗲𝗻 𝘁𝗮̈𝗿𝗸𝗲𝗶𝗻 𝘀𝗶𝘀𝗮̈𝗶𝗻𝗲𝗻 𝗽𝗮𝗹𝘃𝗲𝗹𝘂.

Johtajan tärkein tehtävä ei ole olla organisaation paras asiantuntija. Hänen tärkein tehtävänsä on auttaa muita onnistumaan ja menestymään.

Se tarkoittaa suunnan näyttämistä, edellytysten rakentamista, esteiden poistamista, ihmisten kasvun mahdollistamista ja ennen kaikkea vastuun kantamista silloin, kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.

Siksi puhun mieluummin palvelevasta johtajuudesta kuin palvelevasta johtajasta.

Palveleva johtajuus ei tarkoita sitä, että johtaja palvelee yksittäisiä ihmisiä tai yrittää tehdä kaikki tyytyväisiksi. Palveleva johtaja palvelee organisaation olemassaolon tarkoitusta, visiota ja arvoja – ihmisten kautta, yhdessä muiden kanssa ja ennen kaikkea omalla esimerkillään.

Tässä on myös johtajuuden vaikein puoli.

𝗝𝗼𝗵𝘁𝗮𝗷𝘂𝘂𝘀 𝗲𝗶 𝗼𝗹𝗲 𝘁𝗶𝘁𝘁𝗲𝗹𝗶. 𝗦𝗲 𝗼𝗻 𝗷𝗼𝗵𝗱𝗲𝘁𝘁𝗮𝘃𝗶𝗹𝘁𝗮 𝗮𝗻𝘀𝗮𝗶𝘁𝘁𝘂 𝗺𝗮𝗻𝗱𝗮𝗮𝘁𝘁𝗶.

Nimitys antaa vallan ja vastuun.

Johtajuus syntyy vasta siitä, mitä ihminen tekee saamallaan vallalla ja vastuulla.

Johtajuuden mandaatti pitää lunastaa uudelleen joka päivä. Se on hinta, jonka hyvä johtaja maksaa vallastaan ja vapaudestaan.

Siksi johtajaksi nimittäminen ei ole palkinto hyvästä substanssiosaamisesta. Se on nimitys toiseen ammattiin.

Kun organisaatio nimittää ihmisen johtajaksi, tärkein kriteeri ei ole se, onko henkilö hyvä siinä työssä, jota muut tekevät. Tärkeintä on ymmärtää kykeneekö hän auttamaan muita tulemaan vieläkin paremmiksi.

Näillä kahdella asialla on valtava ero.

Siksi johtajuus ei sinetöidy nimitykseen. Siitä työ vasta alkaa.